Sony on onnistunut Xperia Z-sarjallaan luomaan tyylikkään ja suorituskykyisistä laitteista koostuvan tuoteperheen. Jokainen Z-sarjan puhelin on ollut edellistä parempi, usein enemmän, joskus vähemmän. Esimerkiksi Xperia Z3+ ei tuonut niin paljoa lisää Z3:een verrattuna, että puhelinta olisi kannattanut päivittää uuteen heti ja samantien. Sony on tullut nyt Z-sarjassa perheeseen numero 5. Se pitää sisällään Xperia Z5:n, Xperia Z5 Compactin ja kukkulan kuninkaana Xperia Z5 Premiumin. Tälle numerolle ei tullut vielä tablettia, mutta Sony on säännöllisen epäsäännöllisesti hyppinyt numeroita välistä tablettien kanssa.
Sony Xperia Z5 Premium osuu testissä osin haastavaan väliin. Olen juuri testannut Nexus 6P:n ja Nexus 5X:n arvio on loppusuoralla. Molemmat Nexukset ovat vielä käsillä ja samaan aikaan jonkinlaisena vertailukohtana pidän Xperia Z3:sta, jollainen löytyy taskun pohjalta.
Testissämme kävi myös Sony Xperia Z5 Compact, eli en sen tarkemmin kerro tässä kirjoituksessa Sonyn omista kustomoinneista, sovelluksista, yms. käyttöliittymän vipstaakeista. Kannattaa käydä lukemassa kyseinen juttu, jos niistä haluaa tietää enemmän. Keskityn tässä enemmän Premiumiin itseensä.
Sony Xperia Z5 on omalla tavallaan Sonyn älypuhelimien huipentuma juuri nyt. Se pitää sisällään entistä tehokkaampaa rautaa ja näyttö on 4K tarkkuuteen kykenevä 5,5 tuumainen näyttö. Kyseessä on ensimmäinen älypuihelin, jossa on 4K/UltraHD tarkkuuteen yltävä näyttö. Tosin näin tarkalle näytölle ei ole arkikäytössä juurikaan käyttöä. Ettei tämä olisi aivan turha, tallentaa puhelimen kamera 4K tarkkuudella videota. Näyttö kuitenkin on kirkas, terävä ja liike toistuu sulavasti. On kuitenkin hyvin pitkälti katsojasta itsestään kiinni, kuinka paljon arvoa näytön tarkkuudelle voi antaa. Vierekkäin Xperia Z5 Premiumin ja Xperia Z3:n näytöissä on niin pienet erot, että käytännössä on mahdotonta sanoa, kumpi on tarkempi.
Puhelin ei skaalaa Full HD, tai muutakaan alemman resoluution, materiaalia 4K:ksi, vaan piirtää ne näytön täytteeksi alkuperäisellä tarkkuudellaan. 4K materiaalia on todella vähän tarjolla ja käytännössä Xperia Z5 Premiumin omistaja saa tyytyä oman kännykkänsä kuvaamaan superhyperextra tarkkaan 4K materiaaliin. Ja sen laatu onkin sitten täysin kiinni siitä, miten hyvää materiaalia matkapuhelimine tarantinot itse saavat aikaiseksi. Oletettavaa kuitenkin on, että muut valmistajat seuraavat perässä samaan aikaan kun sisällöntuottajilta ja sovelluskehittäjiltä löytyy intoa tuoda ultra tarkkaa resoluutiota hyödyntävää materiaalia puhelimille.
Muotoilullisesti Xperia Z5 Premium seuraa edeltäjiään. Muotoilu on taas hieman kulmikkaampaa kuin Xperia Z3:ssa ja puhelimen sivuun on ilmestynyt teksti ”Xperia”. Z5 Premiumissa on Z3+:n tavoin vesitiivis, mutta silti avoin micro-USB liitäntä. Sony ei ole siis vielä lähtenyt USB-C:tä käyttämään. Samaan aikaan puhelimen kyljestä löytyy enää yksi luukku. Sen takaa löytyy kelkka, johon saa Nano-simmin ja micro-sd kortin. Ergonomisesti hankalin muutos edeltäjiin nähden on äänenvoimakkuuden säädön siirtäminen puhelimen oikeassa kyljessä alempaan kolmannekseen. Tämä tarkoittaa sitä, että säädin on hyvin alhaalla, ja ainakaan oma peukaloni ei enää mukavasti taipunut niin alas. Tämä on pieni, mutta häiritsevä muutos sellaiselle, joka kuuntelee vaikkapa musiikkia paljon puhelimella. Tietysti se säätäminen onnistuu, mutta siihen totuttelu ottaa oman aikansa.
Kädessä puhelin tuntuu laadukkaalta ja varsinkin testiin saadun yksilön kullankeltainen kuori näyttää yllättävän hyvältä. Kuvien perusteella omaksi suosikiksi valikoitui kiiltävän krominen kuori, mutta kullankeltainen on yllättävän kaunis. Puhelin erottuu selvästi mustista ja harjatun metallin sävyisistä kilpailijoistaan, eikä ole aivan yhtä tylsä, kuin Z3+:n uutuusvärinä esitelty vedensininen. Makuja on monia ja Xperia Z5 Premium onkin siksi tarjolla premiumin hengessä kullankeltaisena, kromin kiiltävänä ja kiiltävän mustana. Ei siis villejä väreillä ilotteluita, mikä sopii nimeen ihan hyvin.
Designinstä jatkaessa pääsemme siihen Xperia Z5 Premiumin ominaisuuteen, joka käytännössä on suurempi juttu kuin mainosmiesten hehkuttama 4K-tarkkuuteen taipuva näyttö. Puhelimen virtanäppäin ei ole enää ympirä, vaan enemmänkin soimiä. Tämä johtuu siitä, että näppäimeen on integroitu sormenjälkitunnistin.
Puhelimen voi siis lukita niin, että sen saa auki vain puhelimelle rekisteröidyllä sormenjäljellä. Ominaisuus ei ole ensimmäistä uutuutta älypuhelimissa, mutta se on selvästikin trendi juuri nyt. Käytännössä Sonyn ratkaisu integroida tunnistin virtanappiin on muotoilullisesti tyylikkäämpi ratkaisu, kuin esimerkiksi Nexus 6P:n ja Nexus 5X:n lukijarinkula puhelimen takakannessa. Lisäksi, ainakin teoriassa, sen käytettävyys on hyvä, koska se lukija on siinä virtanapissa. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että peukalon on luontevin sormi joka puhelimen tulisi tunnistaa. Oma otteeni puhelimesta on kuitenkin sellainen, ettei peukalo osu itsestään napille, vaan se pitää erikseen asetella siihen. Lisäksi nappia pitää ensin painaa, ennen kuin se tunnistaa sormenjäljen. Tämä on pieni juttu, mutta Nexuksien jälkeen molemmat, napin sijainti ja tarve painaa sitä, tuntuvat ylimääräisiltä. Molempien Nexuksien kanssa oman käteni etusormi tai keskisormi asettuivat luonnostaan tunnistimen päälle ja se luki sormenjäljen ilman erillistä napinpainallusta, kuin itsestään. Tämä oli ehkä se suurin seikka, jonka takia Sony ei tuntunutkaan niin loppuun saakka ajatellulta kuin voisi toivoa. Kyse ei kuitenkaan ole mistään maailmaa kaatavasta mokasta, lähinnä asiasta jonka kanssa oppii elämään.
Johtuen sormenjälkitunnistimen muodosta ja koosta, se ei aina tunnistanut sormea, vaan otetta piti uusia. Tähän auttoi ottamalla peukalosta pari ylimääräistä jälkeä ja sovittamalla jokaista jäljentunnistusta varten hieman eri osia peukalosta tunnistettavaksi. Tästä syystä olikin hyvin ilahduttavaa huomata, että saunassa kurttuuntuneen peukalon Sony tunnisti lopulta paremmin kuin Nexukset mitä tahansa kurttuisia sormia.
Käyttöliittymän puolella kaikki näyttää tutulta, eroja Z3 ja Z3+, malleihin on hyvin vähän Käytännössä ei mitään merkittävää. Puhelimesta löytyy myös ne samat Sonyn omat bloatwareen luettavat sovellukset, joista ei pääse eroon. Sama tosin on kaikilla valmistajilla, omaa tauhkaa tungetaan luuriin kaksin käsin ja otsa hiessä. Sonyn omat sovellukset, siis ne hyödylliset, ovat myös pysyneet ennallaan. Omaan makuuni ja tottumuksiini hyödyllisimpiä ja parhaiten toteutettuja ovat Sonyn musiikkisovellus ja valokuva-albumi.
Kamerasovellus on myös Sonyn edellisistä malleista tuttu, joka jakaa mielipiteitä. Itse olen siihen tykästynyt, joskin Z3+:n sovellus tuntui raakileelta hidastelun ja tökkimisen takia. Xperia Z5 Premiumin kamerasovellus on käytettävyydeltään paluu Z3:sen sovellukseen, eli se on sujuva ja kohtuullisen nopea. Kameran saa käynnistettyä avaamatta näppäinlukkoa painamalla kameran laukaisinnappia, joka sijaitsee edeltäjistään tutulla paikalla oikean kyljen alareunassa. Kamerasovellus käynnistyy kohtuullisen nopeasti ja on heti käyttövalmis.
Kameran käyttöliittymä on muuttunut hieman, mutta se on edelleen suurimmaksi osaksi selkeä. Automaattiohjelmilla kuvatessa kamerassa ei tarvitse tehdä kummempia kommervenkkejä, vaan kuva otetaan yksinkertaisesti nappia painamalla. Sovelluksessa on jonkin verran manuaalisäätöjä myös automatiikalle, mutta kyse on enemmänkin pienestä säädöstä. Kännykamerakriteerejä ajatellen Xperia Z5 Premiumin kameran saa myös täysin manuaaliseksi. Tällöin kuvaaja pääsee säätämään valkotasapainoa, tarkennusta (kasvot, monipiste, yksipiste, jne), ISO:a ja valotusarvoa. Valitettavasti suljinajan säätöä ei ole, tai ainakaan en sitä löytänyt mistään.
Sonyn edeltäjien tapaan Xperia Z5 Premiumiin saa lisäkkeinä kameraan jos jonkinlaista pikkupalikkaa ja lisäosaa. Näistä ehkä hyödyllisimpiä ovat HDR-kuvaus ja panoraamakuvaus. Onneksi ne löytyvät suoraan laitteeseen asennettuina. Muita lisäkkeitä ovat esimerkiksi dinosaurusten ja tonttujen ymppääminen kuvaan. Jokainen päättäköön itse näiden hyödyn. Alla esimerkkinä samassa paikasta otetut kuvat kameran automaattiasetuksilla ja manuaaliasetuksilla yhdistettynä HDR-kuvaukseen.
Kokonaisuutena Sonyn kamerasovellus on siis laadukas ja laitteella saa hyvälaatuisia kuvia, olettaen käyttäjän totutelleen kameran ominaisuuksiin. Paperilla varsin kunnioitusta herättävistä spekseistä, eli suurimpana 23 megapikselin kenno, huolimatta kyse on edelleen kännykkäkamerasta. Sillä saa hyvässä valaistuksessa varsin laadukkaita kuvia helposti, mutta valaistuksen hämärtyessä kohina alkaa puskea mukaan kuvan tummiin alueisiin. Kuitenkin Xperia Z5 Premium tarjoaa mielestäni yhden parhaista kameroista älypuhelimissa, tärkeintä on totutella ja tutustua kameran ominaisuuksiin ja omituisuuksiin.
Videokuvaamisen suhteen odotukset olivat hieman korkeammalla, juurikin 4K-kuvaustilan takia. Aikaisemminkin Xperiat ovat tuottaneet kännykäksi kohtuullisen laadukasta videokuvaa, joten odotustaso oli kaikin tavoin korkealla. Heti alkuunsa täytyy huomauttaa, että 4K-kuvaus on omana sovelluksenaan/lisäkkeenä kamerasovelluksen sisällä. Tämä on alkuunsa hieman hämäävää, koska odotuksena oli, että 4K valitaan asetuksista, mutta lopulta Sonyn ratkaisu on mielestäni luonteva.
Kuvanlaadultaan 4K video on kännykän tuotokseksi hyvä, mutta käytännössä se ei nouse mitenkään erityisesti samalla laitteella kuvatun FullHD-videon yli, vaikka laitteessa onkin 4K resoluutiolla varustettu näyttö. Tietysti läheltä tarkasteltuna eron huomaa, mutta lopulta näyttö on kuitenkin niin pieni, ettei sillä ole arkisessa käytössä mitään väliä.
Testilaitteessa tuntui ilmenevän edellisillekin Sonyn testilaitteille tyypillistä laitteen lämpenemistä, kun kameraa käyttää pidempään. Varsinkin 4K-kuvaustilassa puhelin kuumeni huomattavasti. Tämä kannattaa ottaa huomioon, mutta oman kokemukseni mukaan esimerkiksi kaupasta käyttöön haetut Xperia Z2 ja Xperia Z3 eivät kuumenneet läheskään yhtä herkästi ja yhtä paljon, kuin niiden testikäytössä olleet kaimansa. Tämä saattaa johtua kahdesta syystä. Ensinnäkin testilaitteet saattavat välillä olla ensimmäistä erää tai ns. esisarjan laitteita, eli kaupasta haettuun on tehty tuotannollisia muutoksia. Toisekseen testilaitteet usein liikkuvat useammankin testaajan läpi ja testilaitteita ei aina kohdella kuin kukkaa kämmenellä.
Kokonaisuutena Sony Xperia Z5 Premium jättää sekavat fiilikset. Se on laadukkaan tuntuinen kädessä, se on suorituskykyinen ja tyylikäs. Silti Nexus 6P:n ja Nexus 5X:n jälkeen sen sormenjälkitunnistus tuntuu hieman hankalalta ja 4K-näyttö ei lopulta ollut tälle päivälle muuta kuin markkinamiesten metkuja, vaikka tarkka ja kirkas näyttö onkin. Lisäksi puhelimen hinta pompsahtaa jopa premium-luokassa korkealle. Tietenkin ne pienet lisäjipot ovat niitä mikä maksaa, mutta silti tuntui siltä, etteivät ne ole vielä ihan niin suuria juttuja kuin olisi toivonut. Jos juuri nyt on harkitsemassa puhelimen hankkimista ja tavoitteena on premium-luokan puhelin, eikä budjetissa ole tiukkoja rajoja, voi Xperia Z5 Premiumia suositella lähes varausketta. Kaikissa muissa tapauksissa kannattaa harkita hetken. Jos omistat jo Xperia Z3:n, ei vaihto ehkä ole tarpeen, jos ei muuten ole välttämätöntä. Henkilökohtaisesti taas suosittelen Z3+:n omistajia harkitsemaan ja ainakin kokeilemaan, koska Z5 Premium tuntuu puhelimelta joka Z3+:n olisi pitänyt olla. Silti, jos ei oel akuttia tarvetta, ei sitäkään välttämättä kannata vaihtaa uudempaan. Xperia Z5 Premium siis lunastaa paikkansa kärkikastissa, mutta ei nouse missään nimessä huomattavasti yli muiden.
Testin lopulla sattui haaveri, joka on muodostunut omalla kohdallani lähes rutiiniksi. Olin pakkaamassa testilaitetta laatikkoonsa palautusta varten, kun se lipsahti kädestä. Lipsahduksen seurauksena puhelin kolahti kevyesti, mutta siitä huolimatta puhelimen lasinen takakansi rikkoutui. Kyseessä ei siis ollut suuri pudotus, kolahdusta ei käytännössä edes kuulunut, mutta siitä huolimatta takakansi meni pahasti säröille. Sony käyttää Xperia Z-sarjassa lasista takalevyä, jonka olen siis onnistunut laitetta palauttaessa hajottamaan JOKAISESTA testaamastani sarjan puhelimesta. Samaan aikaan minulla on siviilikäytössä ollut joku Xperia Z-sarjan puhelin, enkä toisaalta ole niistä onnistunut takalevyä hajottamaan. Yhden oman puhelimeni olen rikkonut, mutta siinä ei mennyt takalevy, vaan näyttö halki. Tämä yksi hajosi pudottuaan autosta ulos noustessa tienpintaan, eli siinä vaiheessa on enemmänkin ihme, jos näyttö ei halkea.
Vaikka testilaitteet usein kokevat kovia ja siten ovat alttiimpia hajoamiselle, suosittelen Xperia Z-sarjan puhelimen omistajille varovaisuutta ja ehkä näytönsuojan ja suojakotelon hankkimista. Näistä jälkimmäinen tosin piilottaa sulavalinjaisen puhelimen katseilta.
